Clostridium difficile

Mikä on Clostridium difficile?

Clostridium difficile on itiöitä muodostava suolistobakteeri, jonka kannoista osa tuottaa toksiineja, yleisimmin toksiinia A ja B. Toksiinit ovat myrkyllisiä aineita, joiden erittyminen suoleen saa aikaan ripulin. C. difficile -ripuli liittyy useimmiten edeltävään mikrobilääkehoitoon, joka vaikuttaa suoliston normaaliin bakteerikasvustoon aiheuttaen C. difficilen lisääntymisen. Toksiinia tuottamaton C. difficile -kanta ei aiheuta tautia. Imeväisikäisistä suuri osa kantaa bakteeria oireettomana suolistossaan osana sen normaalia kasvustoa, aikuisista vain noin kolme prosenttia on sen kantajia.

2000-luvun alussa Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa on havaittu aikaisempaa vaikeampien tautimuotojen lisääntyneen erityisesti vanhuspotilailla. Aiheuttajana on ollut uusi C. difficile -kanta (PCR ribotyyppi 027), joka tuottaa moninkertaisen määrän toksiineja aiempiin tavanomaisiin kantoihin verrattuna saaden aikaan rajun taudin. Lisäksi kanta on ollut vastustuskykyinen kinoliryhmän mikrobilääkkeille. Ribotyyppiä 027 on löytynyt Suomesta sekä lukuisista Euroopan maista ja Pohjois-Amerikasta.

Miten Clostridium difficile tarttuu?

Sairastuminen liittyy lähes aina edeltävään mikrobilääkehoitoon. Vuodeosastoilla ja muissa hoitolaitoksissa tauti voi levitä myös potilaasta toiseen kosketustartuntana käsien välityksellä. Tartunta saadaan bakteerin itiöistä, jotka säilyvät hengissä myös elimistön ulkopuolella erilaisilla pinnoilla. Pesemättömistä käsistä itiöt kulkeutuvat suun kautta suolistoon ja alkavat lisääntyä.

Mitkä ovat Clostridium difficile -infektion oireet?

Toksiinia tuottava C. difficile -bakteeri aiheuttaa vesiripulia, johon liittyy usein mahakipuja ja kuumeilua. Oireet alkavat mikrobilääkehoidon aikana tai joskus vasta sen loputtua. Vakavin taudin muoto on pseudomembranoottinen enterokoliitti, jossa suolta tähystettäessä nähdään suolen seinämässä katteisia, tulehtuneita alueita. Vakava taudinmuoto voi olla henkeä uhkaava.

Miten Clostridium difficile todetaan?

Edeltävä mikrobilääkehoito ripuloivalla potilaalla herättää yleensä tautiepäilyn. Diagnoosi tehdään osoittamalla ripuliulostenäytteestä C. difficile -bakteerin tuottamia toksiineja tai viljelemällä toksiinia tuottava C. difficile - bakteerikanta. Pelkkä positiivinen löydös oireettomalla potilaalla ei vaadi hoitoa.

Miten Clostridium difficile -infektiota hoidetaan?

Lievässä, kuumeettomassa ripulissa hoidoksi riittää usein mikrobilääkehoidon lopettaminen. Vaikeammin oireilevat ja kuumeilevat hoidetaan ensisijaisesti suun kautta annettavalla metronidatsolilla. Riittävä nesteytys on tärkeää ja nestehoitoa voidaan joutua antamaan suonensisäisesti sairaalassa. Vakavissa, henkeä uhkaavissa infektioissa voidaan joutua jopa paksusuolen poistoon leikkauksella.

Miten Clostridium difficile -infektiota ehkäistään?

Tarpeettomien mikrobilääkehoitojen välttäminen suojaa taudilta. Pitkät, toistuvat mikrobilääkekuurit ja korkea ikä lisäävät sairastumisen riskiä.
Käsihuuhteen alkoholi ei tapa C. difficile -itiöitä ja siksi käsien pesu saippualla wc-käyntien jälkeen ja ennen ruokailua on tärkeää.
Hyvä käsihygienia on tärkeää ihmisestä toiseen tapahtuvan tartunnan ehkäisyssä. Ripuloiva potilas erittää runsaasti bakteeria ja sen itiöitä. Ripulipotilasta hoitavan henkilökunnan tulisi käyttää hoitotyössä suojakäsineitä. Käsineiden poisoton jälkeen kädet pestään vedellä ja saippualla sekä käytetään alkoholipohjaista käsihuuhdetta.
Potilaat hoidetaan mahdollisuuksien mukaan yhden hengen huoneissa kosketuseristyksessä.

Infektiotaudit