Yhdyskuntasuunnittelu

Ihmisten elinympäristössä on useita epätasa-arvoon vaikuttavia tekijöitä, jotka näkyvät sosioekonomisina terveyseroina. Näitä tekijöitä on esimerkiksi

  • palveluiden saatavuuden epätasainen maantieteellinen jakautuminen,
  • ympäristöterveyteen liittyvät tekijät sekä
  • yhdyskuntasuunnittelussa esimerkiksi asuinalueiden sosioekonominen eriytyminen.

Sosioekonomiset hyvinvointi- ja terveyserot asuinalueittain

Sosiaalinen segregaatio, eli eri sosiaalisten ryhmien sijoittuminen omille alueilleen kaupunkirakenteessa on yleisesti nähty ongelmallisena ilmiönä. Samanlaisten asukkaiden keskittyminen näkyy pahoinvoinnin keskittymisenä, palvelutarpeen epätasaisena jakaumana ja kuolleisuuden alue-eroina.

Vaikka valtaosa kuntalaisista voi hyvin, kunnista löytyy asukasryhmiä, jotka kokevat hyvinvointinsa puutteellisiksi. Usein on havaittu sekä alueiden että väestöryhmien välisten sosioekonomisten erojen kasvaneen. Näin on esimerkiksi Espoossa, jossa sairastavuuden alueelliset erot kaupungin sisällä ovat suuret, vaikka yleiskuva espoolaisista onkin terveys, hyvinvoivuus ja lapsiperheellisyys. Joillakin alueilla sairastavuusindeksi nousee korkeammalle kuin koko maassa keskimäärin.

Vieraskielisten osuus pääkaupunkiseudun vuokra-asunnoissa oli Espoossa 19 %, Helsingissä 21 % ja Vantaalla 26 %. Talokohtaisia asumiskeskittymiä on esimerkiksi Espoossa, joissa vieraskielisten osuus on yli 50 %. Kaikkien Espoon suuralueiden sisällä on myös pienalueita, joilla yksinhuoltajien osuus lapsiperheistä on huomattavasti keskimääräistä korkeampi. Vaikkei yksinhuoltajuus suoraan ole hyvinvoinnin uhka, sitä pidetään kuitenkin yhtenä sosiaalisena riskinä varsinkin, jos siihen liittyy muita elämän muutoksia ja taloudellista epävarmuutta.

Samoin erot asuinalueittain ovat suuria esimerkiksi koulutus- tai tulotasossa, vuokra-asuntojen jakaumassa tai rikostilastojen valossa.

Pienemmissäkin kunnissa on kunnanosittaisia eroja

Alueiden sosiaalinen erilaistuminen ei ole vain pääkaupunkiseudun tai suurten kaupunkien asia. Kunnan osa-alueittaisia eroja on nähtävissä myös keskikokoisissa kaupungeissa, kuten Vaasassa tai Jyväskylässä, joissa on tehty hyvinvointikertomustyössä myös asuinalueittaista tarkastelua.

Alueiden erilaistuminen näkyy kuolleisuuden alue-eroina

Sosiaalisten väestöryhmien keskittyminen näkyy esimerkiksi miesten alueellisissa kuolleisuuseroissa. Pääkaupunkiseudun sisällä erot elinajan odotteessa eri kaupunginosien välillä ovat suurimmillaan yli kymmenen vuotta. Tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia kuolleisuuden alue-eroista pääkaupunkiseudulla oli selitettävissä koulutuksen, sosiaaliryhmän, perhetyypin, asunnon hallintaperusteen ja asumistiheydellä.

Kuolemansyittäinen analyysi osoittaa, että erot ovat samansuuntaisia kaikissa kuolemansyyryhmissä, mutta alkoholiin liittyvä kuolleisuus sekä sydän- ja verisuonitaudit ovat tärkeimpiä alue-erojen syitä. Tämä on ymmärrettävää, koska samat syyt aiheuttavat myös pääosan sosiaali- ja koulutusryhmien välisistä eroista.

Lähteet

Espoon kaupungin hyvinvointikertomus 2009.

Jyväskylän kaupungin hyvinvointikertomus 2005.

Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin lähtökohtia - Oulun kaupungin yleiskaava 2020.

Vaasan kaupungin hyvinvointipoliittinen ohjelma Osa II (pdf 1,5 Mt).

Miesten kuolleisuuden alue-erot ja sosiaalinen segregaatio pääkaupunkiseudulla (pdf 37 kt ).

Hyvinvointi- ja terveyserot