Vesipiippu

Mikä on vesipiippu?

Vesipiippu on tupakointiväline, jonka avulla poltetaan joko tupakkatuotteita tai tupakan vastiketta. Vesipiipun käyttö on lähtöisin itäisen Välimeren, Lähi-idän ja Aasian alueilta, jossa sitä ovat käyttäneet pääosin miehet. (Martinasek ym. 2011.)

Vesipiippu

Alkuperäinen kuva: Arziman ym. 2011

Vesipiipun käyttö

Vesipiipun käyttö on saavuttanut suosiota muun muassa Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa (Akl ym. 2011), ja se näyttää olevan rantautumassa myös Suomeen ja muihin Manner-Euroopan maihin. Vesipiipun käytön yleisyys on näissä maissa suurinta nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa (ks. European Comission 2012; European Comission 2010; Akl ym. 2011).

Käytön yleisyys Euroopassa

Euroopan komissio on selvittänyt vesipiipun käyttöä EU-maissa Eurobarometri-raporteissa (European Commission 2010 ja 2012). EU-maiden yli 15-vuotiaasta väestöstä keskimäärin 16 % on kokeillut vesipiippua. Satunnaisesti vesipiippua käyttää noin 15 % EU-maiden väestöstä. Sen päivittäinen käyttö on hyvin harvinaista, vain yksi prosentti käyttää vesipiippua päivittäin.

Vesipiipun satunnainen käyttö vaihtelee suuresti maittain. Vuonna 2012 käyttö oli keskimääräistä yleisempää esimerkiksi Virossa (36 %) ja Ruotsissa (22 %) ja harvinaisempaa esimerkiksi Espanjassa (7 %).

Vesipiipun käyttö on yleistynyt EU-maissa vuoteen 2009 verrattuna. Tällöin 11 % EU-maiden väestöstä käytti vesipiippua satunnaisesti. Virossa käyttö on yleistynyt, kun esimerkiksi Ruotsissa on kehitys ollut päinvastaista.

Käytön yleisyys Suomessa

Vuoden 2011 Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan 23 % 18-vuotiaista tytöistä ja pojista oli kokeillut vesipiippua kerran tai pari, 16-vuotiaista tytöistä ja pojista 15 %. (Raisamo ym. 2011.) Vuonna 2013 18-vuotiaista pojista 21 % ja tytöistä 23 % oli kokeillut vesipiippua kerran pari, kun vastaavat osuudet 16-vuotiailla olivat 13 % ja 16 % (Kinnunen ym. 2013). Useammat kokeilut olivat molempina mittausajankohtina harvinaisia.

Nuoret olivat vuoden 2013 tietojen mukaan polttaneet vesipiipussa yleisimmin nikotiinia sisältävää mausteseosta, ja myös yleensä nikotiinia sisältämättömien maustettujen yrttiseosten käyttö oli yleistä (Kinnunen ym. 2013).
Käytettävät aineet

Eurobarometri-raporttien mukaan yli 15-vuotiaan väestön vesipiipun satunnainen käyttö oli 14 % vuonna 2012. Käytön yleisyys on pysynyt samana vuoteen 2009 verrattuna. Vuonna 2012 ei vesipiipun päivittäisiä käyttäjiä ollut lainkaan (0 %). Suomessa ei ole tarkempaa ikäjaoteltua tilastotietoa käytön yleisyydestä aikuisväestön keskuudessa.

Alle 35-vuotiaiden yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden vesipiipun käyttöä on kysytty vuonna 2012 osana korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimusta (Kunttu & Pesonen 2013). Neljäsosa kaikista opiskelijoista oli kokeillut vesipiipun käyttöä muutamia kertoja. Korkeintaan 20 kertaa vesipiippua käyttäneitä oli 5 % ja yli 20 kertaa käyttäneitä puolet tästä. Vesipiipun käytössä ei esiintynyt oppilaitoskohtaisia eroja, mutta miehet olivat käyttäneet vesipiippua naisia useammin. Ero oli suhteellisesti suurin vähintään 20 kertaa käyttäneiden joukossa. Opiskelijat olivat polttaneet vesipiipussa tupakkaa, hedelmämakuja, kannabista, mutta moni ei tiennyt, mitä oli vesipiipussa polttanut.

Käytön yleistymiseen vaikuttavat tekijät

Vesipiipun käytön yleistyminen voi osaltaan johtua uusien maustettujen tupakkatuotteiden houkuttelevuudesta ja vesipiipputarvikkeiden helposta saatavuudesta internetistä (Schubert ym. 2012). Vesipiipun käyttö voi nykyään olla länsimaissa sosiaalisesti hyväksyttävämpi tapa kuin tupakointi. Lisäksi harhaluulot sen käytön terveellisyydestä verrattuna tehdasvalmisteisten savukkeiden polttoon ovat voineet lisätä varsinkin nuorten mielenkiintoa vesipiipun käyttöä kohtaan. (Roskin & Aveyard 2009.) Vesipiippua käytetään usein seurueessa, mikä voi osaltaan helpottaa siihen tutustumista varsinkin nuorten keskuudessa.

Piipun rakenne ja toiminta

Vesipiipussa on neljä pääkomponenttia: pesä, säiliö, venttiili ja imuletku (ks. kuva yllä). Vesipiipun käytössä tupakka tai tupakan vastike lämmitetään laitteen päällä olevan hiilen avulla. Palamisreaktiossa syntynyt savu suodattuu vedellä täytettyyn kulhoon, josta sitä imetään kumisen putken tai letkun päässä olevan suukappaleen avulla. (Akl ym. 2011; Shihadeh ym. 2012.)

Vesipiipusta ja sen käytöstä esiintyy useita nimityksiä, kuten hookah, shisha, argileh ja hubble-bubble. Myös piipun muoto voi vaihdella riippuen maasta tai alueesta, jossa sitä käytetään. Käyttötarkoitus on kuitenkin kaikissa vesipiipuissa sama.

Käytettävät aineet

Tupakkaa sisältävät seokset

Vesipiipun poltossa käytetään pääasiallisesti kolmea eri tupakkaa sisältävää seosta: maassel, tumbak ja jurak.

Maassel (myös ma’assel, maassal) sisältää tupakkakasvin lisäksi melassia, hedelmää ja teollisia lisä- ja/tai makuaineita. Maasselissa voi olla jopa 70 % hunajaa ja 30 % tupakkaa (Ashraf ym. 2008).

Tumbak (myös ajami) on liotetuista tupakanlehdistä tehtyä seosta. Se ei yleensä sisällä mausteita. (Neergaard ym. 2007; Chaouachi 2010; Statens folkhälsoinstitut 2010.)

Jurak on seosta, jossa on tupakkaa noin 30 %. Siinä on lisäksi esimerkiksi sokeriruo’on mehua 50 % ja noin 20 % mausteita ja kuivattuja hedelmiä. (Ashraf ym. 2008.)

Yrttiseokset

Vesipiipussa voidaan polttaa myös seoksia, jotka eivät sisällä tupakkakasvia. Näitä seoksia kutsutaan muun muassa termeillä ”herbal shisha” ja ”herbal molasses”. Ne koostuvat sokeriruo’osta, melassista, yrteistä ja makuaineista.

Yrttiseoksia mainostetaan usein ”terveellisinä vaihtoehtoina”, mutta tieteellisten tutkimusten mukaan myös näiden seosten poltossa esiintyy huomattavia määriä terveydelle haitallisia yhdisteitä (ks. Käytön vaikutukset).

Vesipiippu ja siinä käytettävät aineet lain valossa

Vesipiippu luokitellaan Suomen lainsäädännössä tupakointivälineeksi. Sen mainonta ja muu myynninedistäminen on kielletty.

Tupakkakasvia sisältävä poltettava seos määrittyy lain mukaan tupakkatuotteeksi. Sitä koskee tupakkalaki. Tupakkalaki kieltää muun muassa tuotteiden mainonnan ja muun myynninedistämisen, ja niiden käyttö on kielletty ravintoloissa ja baareissa. Tuotepakkauksissa tulee esittää EU:n tupakkadirektiivin mukaiset varoitustekstit tuotteen haitallisuudesta tai vaarallisuudesta terveydelle. Myös tuotteiden ainesosaluettelo, josta käy ilmi poltettaessa syntyneen tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin määrä, on julkistettava ja saatava kuluttajien tietoon.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/37/EY

Tupakkakasvia sisältämättömät seokset määrittyvät lain mukaan tupakan vastikkeeksi. Sitä koskee elintarvikelaki ja työturvallisuuslaki. Seosten mainonta ja muu myynninedistäminen on kiellettyä. Tilan omistaja voi kieltää vesipiipun polton riippumatta siitä, mitä siinä poltetaan.

Tupakkalaki FINLEX - Valtion säädöstietopankissa

Uudet tupakkatuotteet ja nuuska (pdf 61 kt). Valviran ylitarkastaja Reetta Honkasen esitys Tupakka ja terveys -päivillä 2010.

Kannabistuotteiden käyttö vesipiipun avulla ei ole yleistä. Sen käyttö sijoittuu rikoslakiin.
Rikoslaki FINLEX – Valtion säädöstietopankissa

Käytön vaikutukset

Vesipiipun käytön pitkäaikaisvaikutukset terveyteen tunnetaan huonosti, sillä vesipiippua polttavat käyttävät usein myös muita tupakkatuotteita. Koska vesipiippua poltetaan usein pitkiä aikoja kerrallaan, savua hengitetään moninkertaisia määriä tehdasvalmisteisiin savukkeisiin verrattuna. (Shihadeh ym. 2012; Eissenberg & Shihadeh 2009.)

Tunnin vesipiipun käyttöä on verrattu 4–20 savukkeen polttoon, kun tarkastellaan polttamisessa muodostuvien haitallisten yhdisteiden määrää (Daher ym. 2010).

Haitallisten aineiden pitoisuudet suuria

Vesipiipun käyttöön liittyy terveydellisiä riskejä. Vesipiipun polttoon liittyy useiden terveydelle haitallisten ja vaarallisten aineiden suuremmat pitoisuudet verrattuna tehdasvalmisteisen savukkeen polttoon:

  • karsinogeeniset aineet
  • terva
  • häkä
  • nikotiini.

Karsinogeenisten aineiden, kuten formaldehydin, pitoisuudet ovat suurempia vesipiipusta imettävässä savussa kuin tehdasvalmisteisissa savukkeissa (Schubert ym. 2012). Näiden yhdisteiden on esitetty olevan keskimäärin 5-kertaisia vesipiipun tyypillisessä käyttökerrassa verrattuna tehdasvalmisteisen savukkeen tyypilliseen käyttökertaan (Shihadeh ym. 2012).

Tervapitoisuudet ovat vesipiipun tyypillisessä käyttökerrassa huomattavasti suuremmat verrattuna savukkeen polttoon. Ero on jopa 32-kertainen. (Shihadeh ym. 2012.)

Häkäaltistus on merkittävästi suurempaa, noin 8-kertaista vesipiipun poltossa verrattuna tupakointiin (Shihadeh ym. 2012). Vesipiipun poltto onkin liitetty häkämyrkytyksen saamisen mahdollisuuteen (ks. Arziman ym. 2011). Häkämyrkytys voi pahimmillaan olla hengenvaarallinen, sillä häkä estää verta kuljettamasta happea esimerkiksi aivoihin ja sydämeen.

Nikotiinipitoisuudet eivät ole eronneet merkitsevästi tupakkakasvia sisältävien poltettavien seosten ja tehdasvalmisteisten savukkeiden välillä. Tupakkakasvia sisältävästä seoksesta on saatu yhtä paljon nikotiinia kuin tehdasvalmisteisista savukkeista. (Shihadeh ym. 2012.) Joissain tutkimuksissa vesipiipun kautta poltetusta tupakasta on mitattu 1,7-kertainen määrä nikotiinia verrattuna savukkeeseen (Cobb ym. 2010; Eissenberg & Shihadeh 2009).

Veden vaikutus

Vesipiipun käyttöön liittyy mielikuva, että vesi toimisi tehokkaana haitallisten aineiden suodattajana (Roskin & Aveyard 2009). Tämän vuoksi vesipiipun käyttöön ei liitetä samanlaisia terveydellisiä haittoja ja vaaroja kuin savukkeen polttoon (ks. myös Ward ym. 2007). Vedellä on joidenkin aineiden, kuten nikotiinin ja karbonyylien, kohdalla todettu pieni suodattava vaikutus (Hadidi & Mohammed 2004; Schubert ym. 2012). Veden suodattava vaikutus on kuitenkin hyvin pieni, jopa merkityksetön, ja vesipiipun poltto näyttäytyy useiden haitallisten aineiden suhteen jopa haitallisemmalta verrattuna tupakointiin.

Vesipiipun poltto terveydelle haitallista

Vesipiipun polton on todettu vaikuttavan keuhkotoimintoihin ja hengitysoireisiin yhtä paljon kuin syvällä sisäänhengityksellä tapahtuvan tupakoinnin (Boskabady ym. 2012).

Vesipiipun käyttö näyttää olevan yhteydessä keuhkosyövän, hengityssairauksien, alhaisen syntymäpainon ja hammassairauksien esiintyvyyteen (Akl ym. 2010.)

Vesipiippuravintoloissa sama piippu voi kiertää pitkään eri asiakkailla ilman huolellista puhdistusta. Yhteiskäytössä oleva suukappale voi levittää tartuntatauteja, kuten hepatiittia, helikobakteeria ja tuberkuloosia (ks. Knishkowy & Amitai 2005). Tuberkuloosia esiintyy varsinkin alhaisen tulotason maissa, mutta vesipiipun polton on esitetty olevan yhteydessä tuberkuloositartuntoihin myös länsimaissa (Munckhof ym. 2003).

Vesipiipun käytössä esiintyy eroja, jotka vaikeuttavat vesipiipun polton vaikutusten vertailua. Vesipiipun käyttö voi erota maittain esimerkiksi hiilen käytön ja vesipiipun rakenteen suhteen. Tulosten vertailua vaikeuttavat myös yksilölliset vesipiipun polttoon liittyvät tekijät. On kuitenkin todennäköistä, että vesipiipun käytöllä on samankaltaisia haitallisia vaikutuksia terveyden eri osa-alueisiin kuin tupakoinnilla. (Akl ym. 2010; Neergaard ym. 2007.)

Vesipiipun poltossa merkittävä terveydelle haitallinen tekijä on poltettava hiili. Hiilimonoksidista (häkä) 90 % ja karsinogeenisista yhdisteistä vähintään 75 % on todettu syntyvän palavan hiilen kautta (Monzer ym. 2008).

Sivuvirran savu

Vesipiipun poltossa syntyy henkilön sisäänhengittämän savun ohella piipusta ympäristöön kulkeutuvaa savua. Tätä savua kutsutaan sivuvirran savuksi (sidestream smoke).

Sivuvirran savun haitallisten aineiden pitoisuudet ovat selvästi suuremmat vesipiipun poltossa kuin tehdasvalmisteisen savukkeen poltossa. Tyypillisen käyttökerran jälkeen vesipiipun poltosta syntyvät häkäpitoisuudet ovat sivuvirran savussa 35-kertaisia verrattuna yhden savukkeen polton synnyttämiin häkäpitoisuuksiin. Myös mikrohiukkasten sekä PAH-yhdisteiden ja aldehydien pitoisuudet ovat moninkertaisia vesipiipun poltossa. (Daher ym. 2010.)

Haitallisten yhdisteiden pitoisuudet ovat suurempia sivuvirran savussa kuin henkilön uloshengittämässä savussa. Varsinkin häkäpitoisuus on selvästi, noin 14-kertaisesti, suurempaa. (Daher ym. 2010.)

Koska vesipiippua käytetään usein seurueessa, altistuvat vesipiipun polttajien ohella sen läheisyydessä olevat henkilöt suurille määrille haitallisia ja vaarallisia yhdisteitä. Haitallisten aineiden määrään vaikuttaa sivuvirran savun ja vesipiippua käyttävien henkilöiden uloshengittämän savun yhteisvaikutus (ympäristön tupakansavu). Tätä vaikutusta korostaa vesipiipun kerralla tapahtuva, jopa tunnin kestävä käyttö.

Vesipiipun käytön yhteydet muihin tupakkatuotteisiin ja päihteisiin

Vesipiipun poltto on yhteydessä

  • kasvaneeseen päivittäistupakoinnin riskiin
  • nuuskan käyttöön
  • alkoholin riskikäyttöön ja
  • huumeiden kokeiluun/käyttöön (Statens folkhälsoinstitut 2010; Sterling & Melmerstein 2011).

Vesipiippu saattaa madaltaa kynnystä muiden tupakkatuotteiden käyttöön. Useat vesipiippua kokeilleet nuoret eivät ole kokeilleet savukkeita (Cobb ym. 2010; Statens folkhälsoinstitut 2010). Vesipiipun kokeilu ja säännöllinen käyttö painottuu kuitenkin jo ennestään tupakkatuotteita käyttäviin (European Comission 2010).

Lähteet

  • Akl, E.A. ym. (2011) The prevalence of waterpipe tobacco smoking among the general and specific populations: a systematic review. BMC Public Health. 2011 Apr 19;11:244.
  • Akl, E.A. ym. (2010) The effects of waterpipe tobacco smoking on health outcomes: a systematic review. International Journal of Epidemiology. 2010;39:834–857.
  • Arziman, I. ym. (2011) Five cases of carbon monoxide poisoning due to narghile (shisha). Hong Kong Journal of Emergency Medicine. 2011;18(4):254–257.
  • Ashraf, K.E.M. ym. (2008) Radiological hazards of Narghile (hookah, shisha, goza) smoking: activity concentrations and dose assessment. Journal of Environmental Radioactivity. 2008;99(12): 1808–1814.
  • Boskabady, M.H. ym. (2012) Comparison of pulmonary function and respiratory symptoms in water pipe and cigarette smokers. Respirology. 2012 Aug;17(6):950–956.
  • Chaouachi, K. (2010) More rigour needed when evaluating effects of female narghile tobacco smoking on in vitro fertilisation outcome. European Journal of Obstetrics & Gynecology and Reproductive Biology. 2010 Sep;152(1):115–116.
  • Cobb, C. ym. (2010) Waterpipe tobacco smoking: an emerging health crisis in the United States. Am J Health Behav. 2010 May-Jun; 34(3):275–285.
  • Daher, N. ym. (2010) Comparison of carcinogen, carbon monoxide, and ultrafine particle emissions from narghile waterpipe and cigarette smoking: Sidestream smoke measurements and assessment of second-hand smoke emission factors. Atmospheric Environment. 2010;44(1):8–14.
  • Hadidi, K.A. & Mohammed, F.I. (2004) Nicotine content in tobacco used in hubble-bubble smoking. Saudi Med J. 2004;25(7):912–917.
  • Eissenberg, T. & Shihadeh, A. (2009) Waterpipe tobacco and cigarette smoking. Direct comparison of toxicant exposure. Am J Prev Med. 2009;37(6):518–523.
  • European Comission (2012) Attitudes of Europeans towards tobacco. Special Eurobarometer 385/ Wave 77.1. Brussels: TNS Opinion & Social.
  • European Comission (2010) Tobacco. Special Eurobarometer 332/ Wave 72.3. Brussels: TNS Opinion & Social.
  • Kinnunen, J.M. ym. Nuorten terveystapatutkimus 2013. Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977­–2013. (pdf 1,17 Mt) Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:16. Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö.
  • Knishkowy, B. & Amitai, Y. (2005) Water-pipe (narghile) smoking: an emerging health risk behavior. Pediatrics. 2005 Jul;116(1) Supplement:e113–119.
  • Kunttu, K. & Pesonen, T. (2013) Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Tutkimuksia 47. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö.
  • Martinasek, M. ym. (2011) Waterpipe (hookah) tobacco smoking among youth. Curr Probl Pediatr Adolesc Health Care. 2011;41(2):34-57.
  • Monzer, B. ym. (2008) Charcoal emissions as a source of CO and carcinogenic PAH in mainstream narghile waterpipe smoke. Food Chem Toxicol. 2008 Sep;46(9):2991-2995.
  • Munckhof, W.J. ym. (2003) A cluster of tuberculosis associated with use of a marijuana water pipe. Int J Tuberc Lung Dis. 2003;7(9):860–865.
  • Neergaard, J. ym. (2007) Waterpipe smoking and nicotine exposure: A review of the current evidence. Nicotine & Tobacco Research. 2007 Oct;9(10);987–994.
  • Raisamo, S. ym. (2011) Nuorten terveystapatutkimus 2011. Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977–2011. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2011:10. Helsinki: sosiaali- ja terveysministeriö.
  • Roskin, J. & Aveyard, P. (2009) Canadian and English students' beliefs about waterpipe smoking: a qualitative study. BMC Public Health. 2009 Jan 10; 9:10.
  • Schubert, J. ym. (2012) Waterpipe smoking: the role of humectants in the release of toxic carbonyls. Arch Toxicol. 2012 June 17; 86:1309–1316.
  • Shihadeh, A. ym. (2012) Does switching to a tobacco-free waterpipe product reduce toxicant intake? A crossover study comparing CO, NO, PAH, volatile aldehydes, "tar" and nicotine yields. Food Chem Toxicol. 2012 Mar 1;50(5):1494–1498.
  • Statens folkhälsoinstitut (2010) Vattenpipa – rök utan risk? Hälsoeffekter, vanor, attityder och tillsyn. R 2010:22. Statens folkhälsoinstitut: Östersund.
  • Sterling, K.L. & Melmerstein, R. (2011) Examining Hookah smoking among a cohort of adolescent ever smokers. Nicotine & Tobacco Research. 2011 Dec;13(12):1202–1209.
  • Tupakkalaki, FINLEX 
  • Ward, K.D. ym. (2007): Characteristics of U.S. waterpipe users: A preliminary report. Nicotine & Tobacco Research. 2007 Dec;9(12):1339–1346.
Alkoholi, tupakka ja riippuvuudet